Jos blogeja pitää lokeroida

Perjantai 24.4.2009 - Anja A

Ihmisellä on ihmeellinen hinku luokitella asioita ja muita ihmisiä tietysti myös. Olen yrittänyt pitää tuon taipumuksen työelämän blogiviestinnästä puhuessani ja kirjoittaessani kurissa, mutta tässä sitä taas ollaan - lokeroimassa.

Kirjaa tehdessäni päätin hoitaa osuuteni blogien luokittelusta kerralla kuntoon.

Perusjako tuntui helpolta tehdä sen mukaan, julkaiseeko blogia

• yksityinen ihminen omissa nimissään, nimimerkin suojista tai yhdessä toisten yksityisten ihmisten kanssa
• organisaatio, vaikkakin blogit tai yksittäiset kirjoitukset ilmestyvät henkilöiden nimissä.

Sen jälkeen ryhmittelin organisaatioiden blogeja muutamasta näkökulmasta:

• Mikä organisaatio on kyseessä?
• Minkä verkkopalvelun, avoimen ja suljetun, yhteydessä blogi ilmestyy?
• Missä asemassa bloggaaja on organisaatiossaan?
• Mikä on blogin tavoite tai tarkoitus?

Siinä se, ajattelin. Tämän jälkeen voin keskittyä olennaisempiin ja ennen kaikkea mielenkiintoisempiin asioihin.

Missä raja?

Viime viikkoina on välillä tuntunut, että muita kiinnostaa eniten juuri erilaisten blogien välinen rajankäynti. Erityisen voimallisesti ovat nousseet esille seuraavat kysymykset:

1. Miten vapaasti yksityisessä blogissa voi kirjoittaa työasioista?
2. Miten vapaasti työblogissa voi kirjoittaa omista asioistaan ja ajatuksistaan?
3. Ovatko yksin tai hyvin pienellä porukalla yrittävien työblogit yritysblogeja?
4. Ovatko hyvin suurten yritysten blogit yritysblogeja vai pitäisikö niitä kutsua esimerkiksi korporaatioblogeiksi?

Aloitan tänään tuosta ensimmäisestä kysymyksestä, vaikka vuorenvarmasti minulla ei ole siihen aukotonta vastausta.

Noudata pykäliä

Miten avomielisesti ja reipasotteisesti omassa yksityisessä blogissaan siis voi kirjoittaa työasioista?

Bloggaus ei mielestäni anna minkäänlaisia erivapauksia kertoa sellaisista työhön liittyvistä asioista, jotka lain, työsopimuksen tai vastaavan perusteella pitää säilyttää luottamuksellisina. Kymmenet vuodet työelämässä olleelle on aina yhtä suuri ihme, että moista edes kysellään.

Luoja varjelkoon, etten ikinä erehdy pistämään ammatillisessa mielessä lusikkaani tähän Facebook- ja Twitter-soppaan. Siinä ne yksityis- ja työroolit vasta sekaisin tuntuvat olevan.

Käytä järkeä

En näe blogeissa mitään eroa verrattuna muuhun julkiseen kirjoittamiseen tai esiintymiseen. Hyviin tapoihin ei kuulu haukkua työnantajaansa ulkopuolisille. Jos sellaiseen tuntee tarvetta, työpaikan vaihdos voisi olla viisas vaihtoehto.

Jokainen toki tarvitsee läheisensä, ystävänsä ja uskottunsa, joille purkaa tiukan paikan tullen työmurheita. Jotenkin muuten kuin blogaten heihin pitäisi saada yhteys.

Nimimerkin suojissa moni uskoo olevansa täydessä turvassa ja voivansa tulittaa ainakin isoa työnantajaa täydeltä laidalta. Netissä en moiseen uskaltautuisi. Sen verran monta kertaa ventovieraat ovat minullekin uskoutuneet nimimerkeistään.

Ota puheeksi 

Yleisellä tasolla työelämän tai oman alan asioita tietenkin voi omassa blogissaan käsitellä.

Moni työnantaja saa olla ylpeä työntekijöistään, jotka antaumuksella ja asiantuntevasti jaksavat vapaa-ajallakin blogata ammatillisista asioista. Yksityiset asiantuntijablogit huokuvat usein kutsumusta sanan modernissa merkityksessä.

Jos hiukankin epäilee, missä kulkee sopivaisuuden raja, kannattaa keskustella bloggaamisesta työpaikalla. Kollegan tai parin kommentit varmaan auttavat useimpien pulmakysymyksen yli.

Osaavan esimiehenkin pakeille voi mennä. Hänelle saattaa tosin ensin joutua pitämään blogi-ilmiöstä muutaman minuutin peruskurssin.